Minulla tuli paha mieli vihaisen koulutuspolitiikkatädin (Lotta Aarikka) vastineesta taloustieteilijäsetämiehen (Heikki Pursiainen) kirjoitukseen korkeakoulutuksen maksullisuudesta. Ajattelin purkaa pahaa mieltäni kaverini fb feedissä, mutta tekstistä tuli liian pitkä, joten aloitinkin blogin.
Paha mieli minulle ei tullut sen takia, että kirjoittaja ei katso tarpeelliseksi perustella väitteitään johdonmukaisesti, vaan sen takia, että jo kirjoituksen alusta asti on selvää, että hän ei ymmärrä ensimmäistäkään asiaa kritisoimastaan aiheesta, taloustieteestä. Seuraavat kappaleet pyrkivät oikomaan muutamia kirjoituksen räikeimpiä väärinymmärryksiä.
"koulutuspolitiikka ei käsitteellisesti ole markkinatalous"
En tiedä kuka on väittänyt, että koulutuspolitiikka on markkinatalous (miten politiikka voi olla talous?), mutta koulutus on nimen omaan käsitteellisesti hyödyke, ja vieläpä aika tavanomainen hyödyke. Kaikkien hyödykkeiden vaihdantaa voidaan tarkastella markkinoiden kautta. Suomessa koulutukselle ei juuri ole markkinoita, mutta maailmalla usein on. Ilmeisesti yrität siis sanoa, että koulutukselle ei pitäisi olla markkinoita. En odota perusteluja mielenkiinnolla, koska väitteen tukemiseksi vaadittaisiin ymmärrystä markkinoista.
"ei korkeakouluissamme enimmäkseen opiskele mitään pappa betalar -eliittiä vaan ihan tavallisista ja pienituloisista perheistä lähtöisin olevia ihmisiä."
Kun Heikki kirjoittaa, että ”Yliopisto-opiskelijat eivät ole köyhiä tai huono-osaisia”, hän ei tarkoita, että opiskelijat eivät voi tulla heikossa asemassa olevasta perheestä. Heikki puhuu elinkaarituloista. Toisin sanoen korkeakoulutetut ovat työelämään siirtyessään keskimäärin parempituloisia kuin muut suomalaiset. Jokaisen ihmisen elämässä on huonoja ja hyviä vuosia. Taloustieteilijä kutsuu köyhiksi niitä, joiden elämässä on paljon huonoja vuosia ja vähän hyviä vuosia. Rikkaita ovat taas ne, joilla on paljon hyviä vuosia eikä juurikaan huonoja. Esimerkiksi me rikkaat opiskelijat tasoitamme usein elinkaaritulojamme ottamalla opintolainaa, jonka avulla onnistuneesti siirrämme tuloja tulevaisuuden hyviltä vuosiltamme opiskeluaikojen huonoille vuosille.
"Koulutuksesta on aina hyötyä muillekin kuin yksilölle"
Tämä väite jäi täysin perustelematta kirjoituksessa. Itseasiassa tämä on yksi koulutuksen taloustieteen keskeisimmistä kysymyksistä. Toki kysymys on asetettu hiukan vaatimattomammin ja täsmällisemmin: "Onko koulutuksesta hyötyä muillekin kuin kouluttautuvalle itselleen?", "Kuinka suuria nämä hyödyt ovat?".
"On aika helvetin kova ja suoran sanottuna sivistymätön väite tutkijalta, että aloilta kuten suomalais-ugrilainen kielentutkimus tai historia ei siirry vaikutteita ja vaikuttajia ympäröivään yhteiskuntaan. On myös perin kyseenalaista puhua keskinkertaisista opiskelijoista kertomatta, mitä tällä tarkoittaa. "
Tässä tarvittaisiin nyt sitä äänekkäästi vaadittua sisälukutaitoa (viittaus fb keskusteluun). Heikki tarkoittaa täsmälleen päinvastaista kuin miten asiat ymmärsit. Eli, jos historia ja suomalais-ugrilainen kielentutkimus tuottavat merkittäviä ulkoisvaikutuksia, niiden opiskeluun ei kannata ohjata keskinkertaisia opiskelijoita, vaan lahjakkaita opiskelijoita. Toisin sanoen suurimmat hyödyt muille ihmislle tulevat todennäköisimmin lahjakkailta oppilailta, kuin ei-lahjakkailta. Tällöin stipendijärjestelmä, joka kannustaa lahjakkaita oppilaita valitsemaan sivistysalat ja perustutkimuksen on parempi kuin järjestelmä, jossa kannustimet ovat toisenlaiset.
"palkkaus ei korreloi ”tarpeellisuuden” kanssa, eikä mitään ”tarpeellisuuden” tai ”arvon” järkevää määritelmää ole olemassakaan."
Niin kuin usein tieteessä, arkiset sanat saavat uuden merkityksen, kun ne määritellään jollain täsmällisellä tavalla. "Arvo" on esimerkki juuri tällaisesta sanasta. On oikeastaan ihan sama, oletko samaa mieltä määritelmän kanssa, koska aina voitaisiin käyttää arvon sijaan jotain toista sanaa. Vaikka shmarvo. On tottakai täysin OK olla sitä mieltä, että arvon määritelmä taloustieteessä ei tavoita kaikkea, mikä on tärkeää vertailua tehdessä. Tietysti ensin täytyisi ymmärtää mikä on arvon määritelmä taloustieteessä. Ehkä se on jonkun toisen blogikirjoituksen aihe.
"Sama problematiikka pätee yliopistojen ”huonommuuden” ja ”paremmuuden” vertailuun."
Jokainen opiskelija päättää itse mikä on huonompi ja mikä parempi yliopisto. Jos suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen tutkinto maksaa sekä HYssä, että Oulun yliopistossa 10000€ ja opiskelija valitsee HYn, taloustietelijä sanoo, että opiskelija arvostaa HYtä enemmän. Eli HY on parempi. On yhdentekevää arvostuksen mittaamisen kannalta, miksi HY on opiskelijan mielestä parempi. Syy voi olla vaikka se, että perhe asuu Helsingissä. Heikki yrittää sanoa, että järjestelmän pitää olla sellainen, että se kannustaa ihmisiä hankkimaan sellaisia tutkintoja, jotka ovat heille itselleen mahdollisimman arvokkaita. Taloustiede ei aseta mitään rajoituksia sille, mistä arvo yksilöille koostuu. Se voi koostua vaikka pelkästään emotionaalisesta tasapainosta ja hyvästä mielestä.
"suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvo ja sivistys, jonka kivijalka on maksuton koulutus."
Missä ovat ne mainostetut helvetin hyvät perustelut? (viittaus fb keskusteluun)
"Ihan ylpeästi ja nöyränä myönnän, että en tunne taloustieteen teorioita sen tarkemmin, eikä tarkoitukseni tässä ollut väittää, että tuntisin."
On hämmentävää, että sivityksen puolestapuhuja on ylpeä sivistymättömyydestään. Sivistymätöntä ei ole se, ettet tunne taloustieteen teorioita ja keskeisiä tuloksia, vaan se, että siitäkin huolimatta kritisoit niitä. Myöskään itse teksti, saati vastauksesi joidenkin kommentaattorien asiallisiin kommentteihin eivät antaneet erityisen nöyrää kokonaiskuvaa.
Nähdäkseni hämmennyksesi ja sekava kirjoituksesi tulee siitä, että taloustieteilijät käyttävät käsitteitä eri merkityksessä, kuin mitä itse olet tottunut niitä käyttämään. Hyödyke, arvo, rationaalisuus, hyöty, kustannus ja hyvinvointi ovat muutamat keskeisimmistä. Osa tästä on tietenkin taloustieteilijöiden oma vika, kun eivät tutkimuksen tekemiseltäkään usein ehdi tai vaivaudu popularisoimaan tieteenalaansa. Asiaa ei kuitenkaan auta yhtään vihaiset ja pöyristyneet kommentaattorit, jotka eivät yritäkään ymmärtää taustalla olevaa tieteellistä pohjaa, vaan heti leimaavat ajatusten esittäjät markkinafundamentalisteiksi tai "kapitalisti-individualisteiksi", aivan kuin taloustieteilijät olisivat salaliitossa liike-elämän kanssa. En yritä sanoa, etteikö Heikin kirjoituksessa olisi mitään ideologiasta tai normatiivista. On paljonkin, myös sellaista, joista itsekään en ole samaa mieltä. Valitettavasti kritiikkisi ei kuitenkaan osu lainkaan niin kohtiin Heikin tekstiä, jotka ovat ideologisia.
Oman kokemukseni mukaan suurin osa taloustietelijöistä ovat älyllisesti rehellisiä ja omaavat aidon uteliaisuuden tutkimaansa yhteiskuntaa kohtaan. Riippumatta heidän poliittisesta suuntautumisestaan (kyllä, taloustietelijöitä löytyy tasapuolisesti kaikista suuntauksista), taloustietelijöitä yhdistää halu parantaa maailmaa soveltamalla tieteenalastamme saatuja oivalluksia. Taloustieteilijät tykkäävät markkinoista, koska yksi tieteenalamme tärkeimmistä ja kiehtovimmista tuloksista on, että hyvin toimivat markkinat johtavat hämmentävällä tavalla hyvään lopputulokseen. Tästä syystä haluamme keksiä keinoja korjata olemassaolevien markkinoiden epäkohtia ja luoda markkinoita sinne, missä niitä ei vielä ole. Moni yhteiskunnallinen ongelma johtuukin nimen omaan markkinoiden puutteesta, eikä niiden läsnäolosta (vrt. päästökauppa). Heikin kirjoitus perustuu nimen omaan tähän oivallukseen.
terveisin,
toinen taloustietelijäsetämies
